Inferno #31/2005 RE-ARMED//The Eyes That Have Seen Everything - (Halli)

Nytpä napsahti kuula otsaan. Re-Armed vie meidät takaisin kultaiselle 90-luvulle ja brutaalin
melodiadödön syntysijoille onnistuen tässä nostalgiatripissä kuitenkin loistavasti. Synkkä ja
raaka ulosanti lyö kättä hienojen sointukulkujen kanssa, ja lopputuloksessa on hituinen jopa
Rotting Christia. Biiseihin on myös ujutettu tarpeeksi mausteita ja temponvaihteluita, joten
mielenkiinto säilyy korkealla alusta loppuun. Lisää vielä kieroutta ja ilkeyttä niin hyvä tulee.

Inferno #43/2007 RE-ARMED//Illusion Of Katharsis - (Klubi)

Re-Armedin edellinen tuotos yllätti toimivalla NWOSDM-retroilullaan, ja Illusion Of Katharsis
jatkaa samaa vahvaa linjaa. Bändi hakkaa kuulijan korvat täyteen rosoista death metalia, jota
värittävät räkäisenoloiset melodiat ja kitarasoolot. Hommassa on omat vikansa kuten nimibiisin
turhat hempeilyt ja hetkittäinen tasapaksuus, mutta toisaalta eipä näin tanakkaan ja aggressii-
viseen melodia-deathiin usein törmää. Josko kolmas kerta jo toden sanoisi?

Noise.fi 2007 RE-ARMED//Illusion Of Katharsis - (4/5)

Re-Armed myöntää avoimesti ottavansa vaikutteita In Flamesilta, Dark Tranquilitylta, At The Gatesilta
ja Göteborg-tyylin bändeiltä yleisesti. Viisihenkinen bändi soittaakin tarkasti göteborgilaisten
oppien mukaisesti, mutta onnistuu hyvin pitämään päänsä vedenpinnan yläpuolella riittävän väkevällä
soitolla. Illusion Of Katharsis on kuutisen vuotta soittaneen yhtyeen kolmas demo (neljäskin on juuri
saatu valmiiksi, vaan ei vielä julkaistua). Kokemus kuuluu ja yhtye pystyy toteuttamaan ideansa
saumattomasti. Göteborgilaisuuden alkuvuosiin viitaten kappaleissa on runsaat ja polveilevat sovitukset,
mutta tarttuvuutta ei ole unohdettu. Puhtaampia vokaaleja kuullaan Reaching Out... -kappaleen kertosäkeessä,
jonka itsetuhoa hokeva koukku käy kyllä myös hermoille. Kappaleet ovat tempoiltaan varsin rauhallisia;
nopeita kohtia on, mutta pääpaino on kaarien rakentamisessa harkitummin ja helpommin koossa pidettävin
keinoin. Demon kappaleiden vahvin puoli on mielestäni kitaristien Helkalahden ja Perkiön mallikkaassa
soitossa. Biiseistä löytyy vahvasti matalalta louhivia riffejä, mutta myös tyylikkäitä melodiakuvioita
ja sooloja. Demon soundimaailmakin on kitaroille suosiollisin, sillä ainakin rummut soivat minun
korviini liian elottomin soundein. Tuhdimpi soundi korostaisi Re-Armedin musiikin ääripäitä: hitaammat
kohdat olisivat raskaampia ja nopeat selkeämpiä. Re-Armedin rakastama tyylilaji on vaikea hallita
vakuuttavasti, sillä Göteborg-tyyliä joutuu perustelemaan jo sen vuosia kestäneen ähkytarjonnan vuoksi.
Mielenkiinnolla kuulisin, miten bändi on seuraavalle demolleen tahtiaan kiristänyt. Perusteet ovat
kunnossa, nyt vaan pitäisi löytää se kikka, millä matto vedetään jalkojen alta.

Imperiumi.net 2007 RE-ARMED//Illusion Of Katharsis - (3,5/5)

Suomalainen Re-Armed on mätkinyt ruotsalaisen kuuloista metalliaan jo vuodesta 2001 lähtien. Kolmen biisin
Illusion of Katharsis on kieltämättä vahva näyttö yhtyeeltä. Vuoden 2006 demo on yhtyeeltä jo kolmas ja uskoisin,
että aikaisempiin demoihin nähden kehitystä on tapahtunut. Soitto on nimittäin jo määrätietoisen kuuloista eikä
yhtyeellä kuulu soitossaan minkäänasteista epäröintiä. Teknisesti yhtye on päässyt jo sille tasolle, jota
tämäntyylinen melodinen metalli vaatiikin. Musiikillisesti bändi on vaikutteidensa kuuloinen. Jo saatekirjeessä
mainitaan At The Gates ja Arch Enemy. Kieltämättä nämä kaksi hyppivätkin silmille yhtyeen levyä pyörittäessä.
Toki Re-Armedilla on oma soundinsa, mutta ajoittain yhtye ehkä miettii liikaa WWMAD-kaavan kautta (What Would
Michael Amott Do?). Kokonaisuutena Illusion of Katharsis on kivaa kuunneltavaa ruotsalaisen dödiksen ystäville.
Vielä kun yhtye saa hieman enemmän omaa ilmettä, on sillä mahdollisuuksia ampaista pitkälle.

Miasma-Magazine #18/2007 RE-ARMED//Illusion Of Katharsis - (3/5)

Rehellisesti esikuvansa tunnustava viisikko tuuppaa arvostelijan nokan alle kolmannen demonsa. Ruotsalaisesta
melodeathista innoitteensa saanut porukka on löytänyt kuuden olemassaolovuotensa aikana mukavasti oman tyylinsä.
Välttämättä suoraan ei voi nimetä mitään erityistä bändiä, joten en nyt edes yritä mitään nimiä tiputella tähän
hätään. Siinä missä ruotsalaiset esikuvansa ovat pitäneeet ripeää tempoa, Re-Armed pitäytyy suurimmalta osalta
raskaammassa jyräämisessä, ja se kyllä toimii. Ei tässä materiaalissa oikein kaipaakaan suurempaa kaahausta,
sillä kokonaisuus toimii tällaisenaankin. Erityisesti demon nimikkobiisi jyrää parhaimmillaan kuin divisioona
tankkeja. Kitaramelodioita osataan käyttää kivasti, joten eipä siinäkään mitään moittimista. Biiseistä ei
kuitenkaan jää päähän mitään erityistä, eli koukkujen kehittelyä lisää ja esimerkiksi laulun rytmiikkaa voisi
kehittää huomattavasti. Lupaavaa tavaraa tämä kuitenkin on, että sitä napakymppiä odotellessa.

Miasma-Magazine #19/2007 RE-ARMED//Hollow Inc. - (3/5)

Re-Armedin musiikissa kuuluvat tiukasti Göteborg- death metallin kaiut. Vahvimmin mieleen tulevat kuitenkin
sellaiset hieman vanhemman koulun edustajat kuin Edge Of Sanity ja At The Gates, joskin brutaaliusruuvia on hieman
kiristetty, jotta meininkiin on saatu rahtunen omaperäisyyttä mukaan. Sekoitus ei ole toivoton ainakaan tämän kahden
kappaleen rutistuksen perusteella. Omaperäisyyttä mukaan tuo myös se seikka, että vaikka soitanta on tiukkaa,
se tuntuu mukavalla tavalla hieman groovaavalta. Soiton tarkkuudessa saattaa olla hieman hiomista, mutta mihinkään
Carcassmaisiin sfääreihin ei silti kadota. Kaikki kunnossa siis tältä osin. Äänipuolella rummut puskevat varsinkin
paikoin hyvin voimallisesti pintaan peittäen tanakkaa riffitykitystä pitävät kitarat. Ratkaisu ei välttämättä ole
kaikkein onnistunein, ja muutenkin soundit voisivat olla vielä piirun verran erottuvammat musikkityyliin muista
edustajista. Konseptin heikkoudet ja vahvuudet käyvät kuitenkin hyvin ilmi tämäntasoisella tuotannolla, ja koko
promopaketti on muutenkin koottu ammattitaitoisesti aina saatekirjeeseen painettua diskografiaa myöten. Hivenen
kuitenkin kyseenalaistan materiaalin kypsyyttä levytysasteelle, vaikka potentiaalia onkin. Kaksi kappaletta ei
välttämättä ole vielä ihan tarpeellinen kypsyysnäyte, ja vielä piirun verran kovempaa materiaalia olisi hyvä
tarjota, mikäli soittotaidot vain antavat myöten. Eipä tähän genreen ole pitkään aikaan mitään erikoisempaa ollut
kenelläkään tarjottavana, joten ehkäpä Re-Armed löytää oman polkunsa jo seuraavalla demolla. Taival on tähän asti
kulkenut oikeaan suuntaan.

Getinthepit.fi 2007 RE-ARMED//Hollow Inc. - (7/10)

2001 perustetun Re-armedin ilmeisesti neljäs demo, Hollow inc., lätkäistiin käteen Ilosaaressa ja saatekirje annettiin
humalaisena puheena, joten tarkemmat faktat ovat luonnollisista syistä vaipuneet unholaan. Kaksi biisiä melko teknistä
Göteborg-deathia tuutataan tyylikkäästi ja varsinkin kitaristit hoitavat hommansa kiitettävin arvosanoin. At The Gatesit,
Arch Enemyt ja Dark Tranquillityt ovat varmasti viihtyneet poikien levylautasella tunnin jos toisenkin, muttei Re-armed
kuitenkaan tyydy suoraan kopiointiin, vaan yhdistelee mallikkaasti Amottin kitarointia ja Björlerin sävellystaitoa muiden
vaikutteiden ohella. Soundiensa puolesta Re-armed ei erotu positiivisesti eikä negatiivisesti muista genren bändeistä,
sillä ne ovat selkeät ja raskaat, mutta omaan makuun liian kliiniset ja tylsät. Vokalistille samat terveiset, melko
yksipuolista, käheähköä örinää on tarjolla liiankin kanssa, varsinkin melodisen dödön parissa. Lätyn molemmat kolmeminuuttiset
ovat tarttuvia, mutteivat liian imeliä, soitto kulkee ja tämän, ainakin jossain määrin muodikkaan, musiikkityylin parissa
bändi edustaa sitä mielenkiintoisempaa puoliskoa.

Noise.fi 2007 RE-ARMED//Hollow Inc. - (4/5)

Ennen Internetin aikakautta nuorien demobändien tärkeimmät väylät saada palautetta ja hieman jopa nimeä olivat
Soundin ja Rumban demopalstat. Soundissa oli päästävä "parhaimpaan kolmannekseen", että tunsi onnistuvansa. Taisi
olla myös Soundin demosetä, joka kirjoitti, että metallibändien demoista noin kolmannes alkaa sanoilla"it's the
end of the world" tai "the end of the world is near". Samoin "it's the end of a day" alkaa Re-Armedin uusin demo
- vaikutus vaan on sinne päin. Mutta voi jospa tämä olisi julkaistu demosetien kulta-aikoihin 1990-luvulla, sillä
silloin Suomesta oltaisiin saatu osuva kilpailija At The Gatesille ja muille ruotsalaisille uuden death-metal-aallon
ihmeille. Re-Armed on sitten edellisen demonsa kiristänyt ruuvia juuri siihen suoraviivaisempaan suuntaan, mitä
toivonkin yhtyeen tekevän. Hollow Inc. on vain kahden kappaleen demo, mutta jo tällä Re-Armed todistaa hallitsevansa
tyylilajinsa hyvin. Tahti pysyy läpikotaisen ripeänä ja reippaana unohtamatta kuitenkaan tärkeintä eli hyvää groovea.
Riffit mourivat tehokkaasti, ja kitaristikaksikolla Helkalahti – Salo on riittävästi sorminäppäryyttä ja sooloälyä,
jotta homma pysyy mielenkiintoisena. Matilaisen raspirähinä on vakuuttavaa, vaikkakin turvallisen tavanomaista.
Huuto ei kuitenkaan ota korvaan missään vaiheessa. Perusasioiden hallinnan lisäksi Re-Armed ymmärtää kahden tärkeän
asian päälle: se osaa sovittaa kappaleensa tiivisti, määrätietoisesti etenevästi ja kaikesta turhasta riisuen. Yhtä-
lailla se ymmärtää välttää myös ylimääräisten melodioiden lisäämisen paikkoihin, joihin ne eivät välttämättä kuuluu.
Näin ollen yhtye tavoittaa sitä raakuutta, jota death-metal-yhtyeeltä – vaikka sitten Göteborg-vaikutteiselta – on
syytä odottaa. Soundeiltaan tämä jo viime helmikuussa äänitetty demo ei elämöi, mutta se jää väistämättä taka-alalle
Re-Armedin iskiessä.

Pullthechain.be 2007 RE-ARMED//Hollow Inc.

Melodic death metal here…I even wanna say Gothenburg inspired stuff here. Not a bad effort really with good tempo
variations and good use of melodic / catchy guitar lines. Only two songs (for a total playing time of six minutes
and thirty seconds) and it leaves you waiting for a little bit more. The music is really catchy but fast-paced at
the same time. They are not miles away from bands such as Sacrilege, At The Gates (not quite as technical) and the
likes but they manage to sound quite fresh. Nothing that hasn’t been heard before but still (very) enjoyable N.W.O.S.D.M
. music. Give us more next time and it shall be perfect for me.

Pommiradio 2007 RE-ARMED//Hollow Inc. - (666 metallia)

Inferno #53/2008 RE-ARMED//Hollow Inc. - (Jackpotit)

Orkesterin taustalta löytyy useampikin demo ja toimintavarmuutta ja iskukykyä kuulostaisi niiden myötä kertyneen
ihan tyydyttävästi. Ruotsin kovimmat vauhtimelodiahirmut tulevat helposti mieleen jos alkaa pohtia, mistä Re-Armed
olisi voinut kenties vaikutteitaan rapsutella. Hollow Inc:lle siunaatuneet kaksi biisiä eivät ainakaan päästä kuulijaa
kynsistään, sen verran kova on intensiteetti. Nopeus vaikuttaisi olevan hallinnassa, kun sitä niin paljon
harrastetaan, mutta onneksi muistetaan hiljennelläkin välillä ilmiselvän kiireen ohella. Ei siinä voimassa kuitenkaan
hävitä mitään. Valmista on, mutta vielä ripaus omaa sekaan.

Korroosio.fi 2008 RE-ARMED//Feardrops - 3,5/5

Enpä ole aikaisemmin saanut arviointilevyn mukana pullonavaajaa, mutta nyt sekin ihmetyksen aihe on sitten koettu.
Kukaties porkkanana on ollut, että musiikin taso saa arvioijan avaamaan huurteisen, jolloin hän on vähemmän kriittisellä
päällä, mene ja tiedä. Joka tapauksessa, vuosituhannen alkuhetkinä perustettu Re-Armed on pukannut parin viime
vuoden aikana ahkerasti demoa pihalle, ja nyt tarkastelun alaisena oleva Feardrops on jo toinen vuoden 2007 puolella
ulostettu tuotos. Aikaisemmat julkaisut ovat menneet ohi korvien, joten suonette anteeksi sen, etten yhtyeen
kehityskaareen tässä kohden ota kantaa. Oli miten oli, Re-Armed paiskoo kyseessä olevalla lätyllään kolmen biisin verran
melodista, sangen modernilla otteella esitettyä death/thrash metallia vahvoilla Göteborg -vibrationseilla varustettuna.

Kuten monessa muussakin tapauksessa, on demon paras kappale lätkäisty heti ensimmäisenä pöytään, tässä
tapauksessa siis Deathtrap. Kappale kaikessa tavanomaisuudessaan on varsin mukavaa kuunneltavaa, vaikkei tämänsorttinen
veivaus yleensä ole ns. minun kuppini teetä. Pääriffiin ollaan saatu juuri oikeassa suhteessa sekä tarttuvuutta että myös
raskautta. Tämä onkin se suunta, johon yhtyeen toivoisi jatkossa suuntaavan voimavarojaan. Kaksi muuta levyllä
olevaa kappaletta, Feardrops ja The Hide from Killing Serenade ovat nekin ihan mukiinmeneviä vetäisyjä omassa
tyylilajissaan, mutta jäävät avausbiisin varjoon, eivätkä sisällä oikeastaan mitään sen järisyttävämpää.

Feardrops on lyhyestä kestostaan huolimatta mukavalla tavalla intensiivinen paketti, joka pyörähtelee läpi kerran
jos toisenkin. Vaikuttimina toimineet atthegatesin, darktranguillityt, edgeofsanityt sun muut kuuluvat koko
matkan enemmän tai vähemmän selkeästi, mutta suorasta plaggaamisesta en lähde Re-Armedia syyttelemään. Ihan tällä
kertaa ei pullonavaajalle löytynyt käyttöä tätä demoa fiilistellessä, mutta jos yhtye saa tulevaisuudessa rykäistyä
esimerkiksi 40 minuutin albumikokonaisuuden Deathtrapin kaltaisia vetäisyjä, saattaa tilanne olla toinen.
Demoäänitteeksi Feardrops on siis keskitasoa parempi omassa kastissaan, ja uskoisin Göteborg -soundista pakkomiellettä
potevien ihastuvan tähän ikihyviksi. Kokeilkaa.

Imperiumi.net 2008 RE-ARMED//Feardrops - 4+/5

Kotimainen Re-Armed on kovalla pohjatyöllä ja nousujohteisella kehityskäyrällään nostanut melodeathinsä erittäin
korkeatasoiseksi. At The Gatesin viitoittamalla tiellä liikutaan, mutta varsinaiseen perässähiihtelyyn
orkesteri ei alennu, sillä vaikutteita on haettu muiltakin leveysasteilta. Nykypäivän Göteborg-meiningille
Feardrops näyttää närhen munat, sillä materiaalissa on aivan toisella tavalla puremahammasta, kuin tavanomaisella
ruotsimetallin suuntaan kumartavalla heavypatteristolla.

Biiseissä riittää mielenkiintoa mukavan pitkäksi aikaa, sillä rakenteisiin on kiinnitetty huomiota. Groovaavat ja
vihaiset riffimyrskyt mahtuvat hyvin samaan pakettiin tunnelmallisten melodialinjojen kanssa.

Genren uudeksi suunnannäyttäjäksi Re-Armed ei ole edes pyrkimässä, sillä materiaalista kuuluu genren hyvät
puolet hyvällä tyylitajulla toteutettuna eikä tuotoksesta etsimälläkään löydy suuria vajaavaisuuksia. Toisaalta
bändiltä puuttuu myös ne valttikortit, joilla voitaisiin nousta esikuvabändien yläpuolelle. Siltikin bändi tarjoaa
taattua suomalaista laatua, ruotsalaisittain toteutettuna.

Pullthechain.be 2008 RE-ARMED//Feardrops

Formed in 2001, re-armed had only released some demos. With "Feardrops", the Finnish band gives us their first
short album. First surprise, the sound is huge! Worthy of US death metal productionÖ And the second surprise
is that itís really good, we are far away from the amateur band. Sometimes itís not really original, we feel the "Slaughter
Of The Soul" influence on every riff,
but we are entitled to a good aggressive and technical death metal. For me, the best song of this album is "Feardrops"
with their fast takeoff and their soulful transitions. We are waiting a real first full length for forming an opinion.

Inferno #55/2008 RE-ARMED//Feardrops - (Demo of the month!)

Nyt on bändi ottanut sen sortin harppauksen, että oikein hirvittää! Hirvittää muun muassa se, kuinka pelottavan
saumattomasti voivatkaan soittotaito, tunteettoman tarkka ulosanti ja pirulliset sävelet paiskata kättä toistensa
kanssa. Sointia voi verrata jossain määrin paluuta suunnittelevaan Carcassiin, eikä vähiten siksi, että vokalisti
J. Matilainen korinoineen onnistuu välillä kuulostamaan hämmästyttävästi Jeff Walkerilta. Musiikin pääpaino on
hakkaavilla ja repivänrouheilla kitaroilla, joita koristellaan koleilla melodiakuvioilla, mutta vain sen verran
kuin on välttämätöntä. Hämmästyttävää on myös, kuinka kiinnostavuus säilyy, vaikka bändi operoi musiikkilajin suhteen aika
kapealla sektorilla. Hyvillä biiseillä ja toteutuksella onnistuu aina.

Miasma-Magazine #23/2008 RE-ARMED//Feardrops - (Demo of the month!)

Ah, mikäpä tyydyttäisi arvostelijan paremmin kuin demopaketin mukana tuleva tarra ja kruunukorkinavaaja! Kruunuista kun
puhe, niin Re-Armed lähentelee paikoitellen musiikillaan The Crownin perintöä. Kyllähän tästä kolmen kaahauksen
paketista ne pakolliset At the Gates-maneeritkin kuuluvat, sitten päälle vielä ripaus tunnelmaa a'la Gates of Ishtar
puettuna 2000-luvan kuosiin, niin kyllä pulla maistuu. Soundit potkivat erinomaisesti, vaikka volumea joutuu
aina säätämään pari pykälää kovemmalle. Kollega Heimonen totesikin Re-Armedin edellistä demoa arvostellessaan jotain
yhtyeen orastavasta potentiaalista
ja suunnan löytämisestä. Eiköhän tällä demolla voida jo kyseiset kysymysmerkit nakata historiaan, sillä niin
herkullisilta veripisarat maistuvat. Mikäli tästä nyt vielä kovempi vaihde löytyy, niin saa Ruotsin kolmikko pysytellä
mullan alla puolestani.